Tänään lähdettiin sitten ensin hakemaan traikkua tallilta ja sitten Rannville, siellä oli monta vanhaa ystävää valmistellut ja hyvästelyt Alfan viimeselle matkalle... Kyllä siinä itku tuli kun näki taas kuinka monelle se on ollut niin tärkeä. <3 Ajettiin sitten 2h Mäntsälään Lemmikkilehdon pihalle. Lääkäri ei ollut vielä paikalla joten mentiin kahville paikan omistajan luo, tuli siinä sitten puheltua kaikkea ja selvisi että monet muutkin eläimemme ovat tuhkattu siellä. No lääkäri tuli ja mentiin ottamaan Alfa traikusta, ensin lääkäri laittoi Alfalle vähän rauhoittavaa ja sen jälkeen kaatoaineen. Tuntui kauhealta katsoa kun Alfa kaatui, pää sylissäni ja katsoi minua huolestuneen näköisenä. Samassa hetkessä kun lääkäri pisti lopullisesti sydämen pysäyttävän aineen, mieleen tulivat kaikki ihanat vanhat muistot, hetkistä Alfan kanssa karsinnassa kisoihin ja ihaniin maastoihin... Ja se kun olimme menossa Kimille pari vuotta sitten hiihtolomalla ja traikku juuttui lumeen ja isä lähti kysymään traktoria, minä jäin tietenkin Alfan kanssa sinne pellolle odottamaan. Kun olimme perillä Hyvinkäällä Alfa oli niin virkeä etten uskaltanut ratsastaa sillä. Mutta nyt, kun Alfa on poissa, tuntuu ihan oudolta ja muistaa myös ne ajat kun ei jaksanut käydä moikkaamassa sitä :'( kauhealta tuntuu...
paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee.
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee,
siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee.
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö,
aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö.
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat,
pehmeimmät astella on suuret mannut, maat.
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen,
kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset.
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas,
painaa päänsä lähelles ja hirnahtaa.
kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset.
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas,
painaa päänsä lähelles ja hirnahtaa.
